Talven
aikana vatsassani on tapahtunut jotain omituista. Ilmeisesti se on
jotain hyvin erityistä, koska omistajanikin on päättänyt ryhtyä
kirjaamaan mietteitäni.
Vatsassa
on kuplinut tai möyrinyt jo monta kuukautta. Aluksi luulin oudon
olon johtuvan harjaamisesta tai siitä, että naapurikarsinan ruuna
katsoo päin. Olin kiukkuinen sorkkiville ihmisille ja naapurille.
Viime viikkoina olen kuitenkin huomannut, että tuntemuksia on ihan
koko ajan, vaikka vatsan harjaajia tai naapuria ei näkyisi mailla
halmeilla. En jaksanut jatkuvasti äksyillä – alkaisi vielä
pääkin särkeä luimistelusta, joten annoin olla. Olen
mietiskellyt, että tuntemukset taitavatkin johtua jostain muusta.
Välistä täytyy oikein laittaa silmät kiinni ja kuulostella
sisäänpäin, mitä tapahtuu.
Ihmiset
käyvät tunnustelemassa mahaani ja sanovat sen kasvaneen. He
tuntevat ja näkevät möyrimisen jo ulospäinkin. He sanovat, että
vatsassani on joku tyyppi. Huisia. Miten se sinne on joutunut?
Ihmiset laskevat myös tiineysvuorokausia,
joita on nyt kuulemma noin 260. Ihmisten laskujen mukaan se
tarkoittaa, että jotain ratkaisevaa tapahtuu suunnilleen toukokuun
alussa. Ihmisiä jännittää aika tavalla. Minua ei juuri jännitä
muu kuin se, saanko varmasti ruoan silloin kuin muutkin tallikaverit
vai jäänkö ilman. Tähän mennessä en ole vielä kertaakaan
jäänyt ilman, mutta parempi olla tarkkana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti