tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kevättä ilmassa ja mahassa

Ihmiset puhuvat usein säästä. Viime viikkoina heillä onkin riittänyt puhuttavaa, kun sää on vaihdellut lähes päivittäin. Yhtenä päivänä on ollut kauniin aurinkoista, seuraavana on pyryttänyt paksulti lunta ja sitä seuraavana lumi on taas huvennut hetkessä.

Siispä ihmiset ovat ihan sekaisin siitä, mikä vuodenaika on menossa. Kiistelyssä on ollut esillä kaksi näkökantaa: Yhdet uskoivat kevään alkaneen jo muutama viikko sitten ja pitivät kylmempää jaksoa takatalvena. Toiset ajattelivat talven vain olleen tavallista lämpimämpi ja kylmyyden kuuluvan asiaan. Tämä on ehkä vähän samanlainen asia kuin se, että joidenkin mielestä lasi on puoliksi tyhjä vai ja toisten puoliksi täynnä. Minä en kyllä ymmärrä, miten sama lasi voi olla tyhjä ja täynnä. Ymmärrän vain sen, että jos vatsa on täynnä, ruokakuppi on tyhjä. Ja jos aurinko paistaa lämpimästi, se paistaa lämpimästi, oli mikä vuodenaika hyvänsä.

Olen ennenkin ihmetellyt ihmisten puutteellista kykyä tunnistaa vuodenajat. Ajatella, että jopa jääkaapin vihanneslokerossa pidetyt perunat ja valkosipulit tietävät vuodenajat paremmin kuin ihmiset! Vaikka vihanneslokerossa ei ole päivänvaloa lainkaan, kasvikset tietävät alkaa kasvattaa ituja ja versoja. Ihmiset kuvittelevat olevansa fiksuja ja kehittävät kaikenlaisia mikrosiruja ja älymateriaaleja. Silti pelkkä peruna voittaa heidät ajastamisessa mennen tullen. Puhumattakaan tällaisista kehittyneemmistä eliölajeista kuin hevoset. Me tiedämme monesta asiasta, että kevättä kohti ollaan menossa.

Viherpeippo lennossa
Kuva: Wikipedia
Keväisin tunnelma ikään kuin kohoaa lisääntyvän valon myötä. Ilmassa on paljon lempeä, kun linnut aloittavat kosiomenonsa. Täysihoitolan pihalle on ilmestynyt samoja vihertinttejä kuin viime vuonna. Tänä vuonna ne ovat kylläkin saapuneet monta viikkoa aikaisemmin ja lisäksi nuorempi täti on tällä kertaa melko varma, että ne ovat viherpeippoja eivätkä vihervarpusia. Täti kehittyy lajintunnistuksessa hitaasti mutta varmasti. Peltoaukeallakin näkee monenlaisia siivekkäitä, joita voi seurailla tarhaillessa. Viime päivinä siellä on lennellyt kiuruja. Kiurut on helppo tunnistaa livertävästä laulusta ja ylös-alas-kosiomenoista. Välillä pellolle parkkeeraa myös joutsenia hetkeksi lepäämään. Joutsenet ovatkin vaikuttavia eläimiä lentäessään matalalla siivet viuhuen.

Täti on tehnyt paljon lintuhavaintoja kaupungissakin. Lokit ovat saapuneet taivaalle kaartelemaan ja kirkumaan jo pari viikkoa sitten. Viime viikolla myös kaupungin keskustaan oli eksynyt pari joutsenta, joista tuli välittömästi julkkiksia. Tosin ne olivat eri lajia kuin minun näkemäni joutsenet. Viikonloppuna täti näki myös ensimmäiset sepelkyyhkyt kujertelemassa puistossa. (Nuoremmalle tädille tulee muuten aina sepelkyyhkyyhkyistä mieleen yksi hänen ystävänsä, joka ei voi sietää kyyhkysten eikä panhuilun ääntä. Että terveisiä Jyväskylään minultakin!)

Minunkin vatsassani on ollut vähän kuherteleva olo. Kevätmaha saa minut kaihoisaksi ja haaveksivaksi. Tuijottelen huoneistoni ikkunoista ja odottelen, että unelmaorini ilmestyisi näkyviin. Aikaisemmassa täysihoitolassahan hän ulkoili minun ikkunani alla, mutta nyt häntä ei näy eikä kuulu. Tädeiltä kuulin, että hän voi kuitenkin oikein hyvin ja myös aika paksusti. Se on mukava kuulla! Hän on käynyt myös esiintymässä ja näyttämässä nuoremmille oreille, kuinka vanhempi herrasmies laittaa jalalla koreasti.

Kevätmahan takia olen joutunut huomauttelemaan tädeille harjaamisesta. Mulkoilen, luimistelen ja irvistelen, jos he harjaavat vatsan alta varomattomasti. Koska tämä on jo tätien kuudes kevät minun kanssani, he ovat sentään oppineet kunnioittamaan minun mahaani ja yksityisyyttäni muutenkin. Kun he ovat varovaisia, minäkin olen varovainen enkä näyki heitä. Minusta se on aika reilu diili.

2 kommenttia:

  1. Kivaa, kun nämä tammaelämän sävyisät tarinat jatkuvat. Varpuliinillä ei vielä kevätmaha oireile, mutta kovasti pyristellään eroon vanhoista karvoista. Terveisiä tädeille. T. VW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tädit kittävät terveisistä! Meilläkin karvaa pöllyää, kaksin kappalein. Karvanlähdön ja kevätmahan osuminen samaan aikaan on tammaelämän epämukavia asioita, kun tätien tekisi mieli jynssätä irtokarvaa oikein kunnolla. Mutta putoileehan se itsestäänkin.

      Poista